Soita mulle Deafheavenin Unrequitedin alku.
Se saa mut tuntee olevani elossa.
Otat kiinni, kun tipahdan korkealta ihan liian kovaa.
Mutta toisaalta annoit kaatua naama edellä asfalttiin,
oppia kantapään kautta.
Puhu äänellä jonka kuulen.
(Ole siinä.)
Maailma sattuu.
Mutta ehkä se on ihan hyvä asia,
koska se meinaa sitä, että en ole vielä
l u o v u t t a n u t.
Ei muuta kuin sitä, että näissä kuvissa olevat tyypit on hienoja ihmisiä, hyviä muusikoita ja upeita persoonia.
Älkää ikinä lopettako soittamista.
0 kommenttia:
Post a Comment