PORTRAITS | ELSA&PANDORA

Tällä viikolla pääsin palaamaan takaisin sinne mistä kaikki alkoi. Mun pohjaton kiinnostus valokuvausta kohtaan syttyi aika lailla kuutisen vuotta sitten, kun vielä harrastin ratsastusta. Ratsastusharrastus loppui osaltani jo kauan aikaa sitten, mutta valokuvaus on jatkunut senkin edestä. Kyllähän sitä joskus tulee mietittyä, että minkälaista elämä mahtaisi olla jos kaikki arki-illat kuluisivat hevosten parissa, mutta vähemmässä määrin nykyään.

Lopettamisen jälkeen ei ole tullut kauhean montaa kertaa käytyä kuvailemassa noita suloisia nelijalkaisia otuksia, vaikka mahdollisuuksia olisi varmasti ollut, jos en olisi sulkenut silmiäni niiltä. Poissa silmistä poissa mielestä vai miten se tunnettu sananlasku meneekään. 

Keskiviikkona sain kuitenkin tilaisuuden päästä kuvailemaan vanhoissa tutuissa maisemissa yhtä pitkäaikaisinta ystävääni ja hänen ylisöpöä hoidokkiansa. Ollaan tunnettu Elsan kanssa niin pitkään, etten  rehellisesti sanottuna edes muista milloin meidän tiemme ensimmäisen kerran kohtasivat. Vuosien saatossa on sattunut vaikka ja mitä, mutta jotenkin me ollaan aina selvitty ja ollaan vielä tässä. Kiitti Elsa, että jaksat mua ja mun huonohkoja juttuja ♥.

ENG: Wednesday I went back to where it all started many years ago. About six years ago I got really into photographing, thanks to my then current hobby - riding. I quitted riding ages ago, but I still do take photos.

I got a few nice shots of my dear friend Elsa and the pony she is taking care of - Pandora.

"I used to think that friends were the people that you could laugh and talk to. Now I know that friends aren’t that, they’re the people that touch your heart. They’re the people you can share your secrets with, cry with, laugh with, and just have fun with. They don’t judge you or make you change. They accept you exactly as you are." @elsavicious 💕

Kuva, jonka @writtenbyneea julkaisi 18. 10ta 2016 klo 6.51 PDT

R O C K T O B E R

Allekirjoittaneella on takana suhteellisen mielenkiintoinen syksy tylsähkön kesän jälkeen. Alkusyksy meni ylioppilaskirjoituksiin lukiessa. Sen jälkeen puolestaan on ollut sata ja yksi asiaa hoidettavana ja vuorokauden tunnit ovat olleet kortilla. Kiireen takia kamera on kesän jälkeen vain kerännyt pölyä nurkassa ja kerran jos toisenkin on käynyt mielessä, että pitäisi vain myydä koko rakkine. Vaan onneksi en myynyt.

Kulunut viikko vierähti omalta osaltani paikallisessa nuorisokeskuksessa dokumentoimassa Rocktober - nimistä musiikkileiriä. Naiivina kuvittelin, että olisin voinut sulautua seiniin kuvia ottaessa, mutta ehei. Piti mennä lähelle ja piti uskaltaa puhuakin.

Pitkistä päivistä, ja loputtomalta tuntuvasta kuvatulvasta huolimatta uskaltaudun sanomaan, että kulunut viikko oli yksi tämän syksyn mielenkiintoisimmista. Uusien tuttavuuksien lisäksi onnistuin neljän päivän kuvaamisen jälkeen saamaan takaisin pitkään kadoksissa olleen motivaation. Yksi suurimmista syistä motivaation palautumiseen oli varmaan se, että pitkästä aikaa kuulin kehuja ottaimstani kuvista. (Ja ainakin allekirjoittaneen korviin ne kuulostivat ihan vilpittömiltä.)

Nyt mä palaan takaisin mun parhaan kaverin Photoshopin pariin ja jatkan kuvien käymistä loppuun.

ENG: A week spent in music camp is a week well spent. I found new friends and I was able to find my motivation, which has been lost for so long. Even though I was busier than ever, I enjoyed every moment of last week.