1/29/2018

GIGS | CAN YOU #FEELLIKEHENRIK? / VERSACE HENRIK & FRIENDS

ENGLISH VERSION BELOW!
https://fi.pinterest.com/pin/333336809912714556/ http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Versace%20Henrik http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Cledos http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/MELO http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Versace%20Henrik http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Versace%20Henrik

Otteita päiväkirjasta:

Hämystä ja sumusta. Kuvat otettu kameran omaa kamalaa salamaa käyttäen. Jälkeenpäin ajateltuna just tuo tehoton salamavalo yhdistettynä savukoneisiin oikein korostaa sitä fiilistä mikä lauantaisella Versace Henrikin keikalla oli: hämmentävän hauska ja outo. Henkka on esiintyjä, ja ne ei oo keikkoja vaan performansseja.

Kuvissa itse Henrikin lisäksi Cledos (2. kuva) ja ihana Melo, (3. kuva).

Vestan Kevät biisin lainia lainatakseni: "Mukavaa olla mukana." Todellakin, mukava olla mukana tekemässä asioita luovien ja lahjakkaiden ihmisten kanssa. Viimeisen puolen vuoden aikana oon tutustunut uusiin tyyppeihin mitä yllättävimmillä tavoilla.

Hyvänä esimerkkinä viime lauantai. Paikalla oli kaksi kollegaa - Helmi ja Samuli. Kummankin kanssa ollaan muutamaan otteeseen oltu duunissa samoilla keikoilla, mutta lauantaina oli ensimmäinen kerta, kun uskalsin ottaa kontaktia. Tai no Vimugraphy'nakin tunnetun Samulin kanssa olin vaihtanut muutaman sanan Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Kun taas Helmin kanssa en ollut ikinä puhunut, mutta siinä kuvien ottamisen lomassa uskaltauduin spontaanisti halaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Ja nyt mun elämässä on kaksi ihanaa, luovaa ihmistä enemmän.

Tarinan opetus: Älä mieti liikoja ja ole rohkea, edes aina välillä. Muista myös sanoa ääneen, jos mielestäsi joku tekee jotain hyvin. Jokainen varmasti tietää sen tunteen mikä tulee, kun joku sanoo, että arvostaa sua/sun tekemää duunia. 

Jos haluat nähdä älyttömän hienoja kuvia, suosittelen seuraamaan Samulia ja Helmiä Instagramissa!

ENG: Just some shots from last saturday's concert night called Versace Henrik & Friends. Versace Henrik is a young Finnish artist, and a damn good one. He is a performer with capital P, and his gigs are more like performances with music in it.

I had many firsts that night. First time I used flash, when taking photos in a club, first time I was spontaneous and just went to hug and talk to two colleagues of mine - Samuli and Helmi. You should totally check their Instagram accounts, because I bet that you can't find better concert photographers than these two.

The moral of the story: Don't think too much and be brave, even once in a while. And if someone is good at doing something, you should tell it to that person. Because all of you guys know the feeling which comes when someone says that they appreciate your work.

1/24/2018

THOUGTS | TRAVEL IS THE ONLY THING YOU BUY THAT MAKES YOU RICHER

ENGLISH VERSION BELOW!
Spaces http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Austria http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Emilia http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Emilia http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Emilia


    Vietimme Emilian kanssa vajaan viikon Itävallan Linzissä viime syyskuussa. Yksi aamu sää oli todella sumuinen, joka innoittikin meidät lähtemään pienelle kävelylle. Pinterest ja Instagram on täynnä kuvia lauseilla: "Travel is the only thing you buy that makes you richer", ja edellisen lauseen mukaan nimettyjä blogipostauksiakin löytyy varmaan enemmän kuin jaksaa laskea. Mutta kaikessa kliseydessään tuo lause on totta.

Varmasti jokainen joka on reissannut vähänkään enemmän tietää, että jokainen matkustuspäivä ei ole täydellinen, vaikka somessa sen voi naamioida näyttämään siltä. Ongelmia kommunikoinnin kanssa, eksymistä kartasta huolimatta, huono sää, you name it. Eihän arkikaan ole aina kivaa, vaan välillä se on huonosti nukuttuja öitä ja liian aikaisia aamuherätyksiä, myöhässä olevia busseja tai käyntiin lähtemätön auto. 

Olipa matkalla ongelmia tai ei - kaikki reissut kasvattaa ihmisenä, ainakin minua. Ihan sama onko kyse siitä, että matkustan Tampereelta viikonlopuksi Helsinkiin, tai menen käymään koti-kotona Rukalla, tai jossain Suomen rajojen ulkopuolella. Tien päällä tai kohteessa voi tapahtua ihan mitä tahansa, mutta silti palaan jokaiselta reissulta vähintäänkin rentoutuneena ja jotain uutta oppineena. 

Ja jotenkin kotia ja niitä tuttuja maisemia alkaa arvostaa paljon enemmän, kun käy välillä poissa. Kummasti sitä välillä harmaata ja takkuilevaa arkea alkaa arvostaa, kun ottaa välillä lomaa siitä. Suosittelen kaikille pieniä pysähdyksiä arjessa, ihan sama missä elämäntilanteessa olet: se piristää.

ENG:

Me and my friend Emilia spent a week in Linz, Austria last September. One morning there was fog everywhere, and it inspired us to go for a little walk. Pinterest and Instagram are full of pictures with a sentence: "Travel is the only thing you buy that makes you richer", and more blogposts named after that sentence than you care to count. But in all that clichéness that sentence is true.

I'm sure that everyone who has traveled much knows, that every travel day isn't perfect, even though you can fake it to look like it in social media. Troubles with language, being lost, bad weather, you name it. Weekdays aren't always rainbows&sunshines, sometimes they are nights slept badly and mornings when you have to wake up too early, busses that are late or a car which doesn't start.

Whether there's trouble in a trip or not - every trip grows you as a human, or at least me. It doesn't matter that do I travel from one city to another in my country or go to abroad. On the road and in the travel's location it doesn't matter what happens - every trip I've took, I've come back relaxed and with knowledge of something new.

Somehow you start to appreciate your home and the familiar views and places, when you go away once in a while. And you start to appreciate the grey and not-always-perfect weekdays if you take a break from it every now and then.

I highly recommend that everyone takes little breaks from their lifes, no matter which their life situation is: it lightens up your mood

1/21/2018

THOUGHTS | I BECAME A PHOTOGRAPHER, BECAUSE...

ENGLISH VERSION BELOW!
IMG_7891

"Miten/miksi/milloin aloit valokuvaamaan?" On kysymys, jonka olen kuullut viimeisen parin kuukauden aikana todella usein. Ja jokainen kerta, kun olen vastannut tuohon kysymykseen, olen joutunut miettimään sitä vastausta pidemmän tovin. Mistä se kaikki alkoi ja minkä takia?

Olen testannut lukuisia harrastuksia elämäni aikana, muun muassa kuvataiteita, tanssia ja ratsastusta, joka oli kaikista näistä harrastuksista pitkäkestoisin. En ole ikinä osannut piirtää tai maalata ja nuorempana ajattelin erittäin naiviisti luovuuden olevan mitattavissa siten, kuinka hyvin osaa piirtää tai maalata. Suurimman osan varhaisnuoruudesta siis ajattelin, että en voi sanoa itseäni luovaksi ihmiseksi, koska en osaa edellämainittuja asioita. Vaikka minulla on siis pienestä pitäen ollut silmää asioille, ja vasta valokuvauksen aloitettuani olen osannut hyödyntää tuota "kykyä."

Vuosien 2011 ja 2012 taitteessa elämäntapani oli yhtäkuin ratsastus. Niihin aikoihin Youtube alkoi täyttyä hevosvideoista ja silloin kovassa huudossa olleen Facebookin seinät ratsastustunneilta ja leireiltä otetuista kuvista. Itsekin liityin tuohon kyseiseen aaltoon ensimmäisen lahjaksi saadun järjestelmäkamerani myötä, muistaakseni kesällä 2011. 

IMG_4805

Niihin aikoihin en ajatellut kuvaamista mitenkään erityisesti. Kuvasin automaattiasetuksilla kaikkea mikä näytti nätiltä, muun muassa hevosia, ihmisiä ja maisemia. 

Ensimmäiset vuodet kameran kanssa olivat satunnaista räpsimistä. Vuoden 2013 tienoilla valokuvaaminen kuitenkin alkoi kiinnostamaan toden teolla. Opettelin käyttämään manuaalisäätöjä ja ostin käyttöön sopivia objektiiveja. Näihin aikoihin kuvasin vielä kaikista eniten hevosia, mutta vuonna 2014 talliympyrät vaihtuivat keikkoihin ja potrettien kuvaamiseen. 

Sillä tiellä ollaan edelleenkin. 

PROVINSSI (241) IMG_0738

Lyhyesti sanottuna voisi sanoa, että minusta tuli valokuvaaja vahingossa. En koskaan suunnitellut tai edes ajatellut, että voisin harrastaa valokuvaamista, vaan se vain jotenkin tuli elämääni ensimmäisen järjestelmäkameran myötä. Isoin syy siihen minkä takia valokuvaan vieläkin on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu siltä, että olen hyvä jossain, tai ainakin kehityskelpoinen.

On varmaan sanomattakin selvää, että ajatusmaailmaani ei enää kuulu ajatus: luovuus=kyky piirtää&maalata. Puolen vuoden aikana olen oppinut sen, että luovuus voi tarkoittaa melkeinpä mitä tahansa ja jokainen, kyllä, jo-kai-nen ihminen on luova omalla tavallansa. 

ENG: 

"How/why/when you started photographing?" Is a question I've heard a lot lately. And every time I've answered to that question, I've really had to think my answer for quite a while. Where and when my passion for photography really started? 

I've had numerous of hobbies in my life, for example visual arts, dancing, and riding, which was part of my life for six years or so. I've never been good at drawing or painting and when I was younger I naively thought that creativity is measured from how good you draw or paint. So I've spent a huge part of my life thinking that I can't call myself creative, because I'm not good at visual arts.

Somewhere in 2011 and 2012 my lifestyle was riding. Youtube was full of videos about horses and Facebook's, which was a thing, back then, walls were filled with pictures from riding lessons and camps. My Facebook's wall was full of pictures of horses, because I happened to get my first DSLR camera as a gift, in summer 2011.

The first years with the camera were pointless shooting. I used auto-settings and just took photos of everything I found beautiful, such as horses, humans and landscapes. But in 2013 I started to get really interested and invested in photography. I taught myself how to use manual settings and bought a new lens, which fit to my purposes better. At those times I mostly photographed horses, but in 2014 when I stopped hanging in riding stables, I started investing in concert photography and portraits - which are still my two main focuses in photography.


Shortly, I could say that I became a photographer accidentally and not on purpose. I never planned, or even thought that photographing would become my hobby and a way of life, but it just came to my life in shape of my first DSLR camera. 

Needless to say that I haven't thought that: creativity = your ability to draw or paint, in a long time. In the last six months the most important thing I've learned is that creativity can mean almost anything. And everyone, yes EVERYONE, is creative in their own unique way.


1/15/2018

PORTRAITS | ILMARI

IMG_8453 IMG_8460 IMG_8454
Viime vuoden marraskuussa otettuja kuvia Ilmarista. Puhuttiin kuvien ottamisen lomassa siitä, kuinka musiikki saa tuntemaan asioita, ja kuinka hämmentävää se on aina välillä.

Elin kesällä aikakauden, jolloin kuuntelin jonkun kaksi viikkoa putkeen pelkästään Bullet For My Valentinen Tears Dont' Fall'ia, koska kaikki muut biisit aiheutti reaktion, jossa kyyneleet koristivat allekirjoittaneen silmäkulmia. Mulla on tiettyjä paikkoja ja tilanteita, joissa kuuntelen aina samoja biisejä. Esimerkiksi joka ikinen kerta ennen kuvaamaan lähtemistä kuuntelen yllättävä kyllä Arttu Lindemanin - Lapioin, ja yksi tietty portaikko, joissa kerta toisensa jälkeen kompastellessani kuuntelen IBE'n Tärykalvomurhaa. 

Haippasin viime viikolla Instagram Storyssä Mico Budde'n Itseimho EP'tä, saatesanoilla: "Tää saa mut kelaa liikaa asioita, mut sen takii tää on nii hyvä." Se teksti sai mut miettimään. Oon viimeisen vuoden kuunnellut pelkästään bändejä ja artisteja, jotka tekee sellaista musaa, joka saa mut joko:

 a. tuntemaan jotain.
b. ajattelemaan/tajuamaan jotain. 

Viime aikoina mut on saanut tuntemaan Edicti'n Vailla - levy, joka on itselle yksi tärkeimmistä viime vuoden puolella julkaistuista teoksista. Myös Sadenauha Flyer x Tealilta, sekä Haamun Aika rakastaa lapsiaan ansaitsee oman mainintansa levyissä, jotka jollain tapaa muutti mun käsitystä katsoa maailmaa. Myös hetki sitten julkaistu Flyer x Tealin En tunne sua - sinkku tänä vuonna julkaistavalta Toisenlainen - albumilta on saanut itkemään.



Ulkomaisista artisteista viime aikoina on tullut kuunneltua ihan eri ääripäitä edustavia artisteja: indie-rockia tekevää the world is a beautiful place & i'm no longer afraid to die'tä, sekä $uicideboy$'ia. Ensimmäiseksi mainitun bändin vuonna 2015 julkaistu harmlessness, on oiva levy siihen, kun istuu neljännen kerroksen parvekkeella juoden teetä taivasta tuijotellen, sekä elämää pohtien. Jälkimmäiseksi mainittu toimii oikeastaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, alkaen aamuruuhkan täyttämästä bussista, päättyen ystävien kanssa vietettyihin iltoihin. 


Elämä on liian lyhyt siihen, että kuuntelisit omasta mielestä huonoa musiikkia.


ENG: Portraits of Ilmari, taken on last November. Between the shots we talked about music, and how amazing and confusing it actually is - that a certain song or album can make you feel different emotions.

Last summer there was a period of time, where the only song I was able to listen without crying was, surprisingly, Tears Don't Fall by Bullet For My Valentine. There are times and places where I listen to certain songs. For example I have a "go-to" song, which I listen to every time before I go take photos.

Over the past few months I've listened many different bands and artists. I've discovered both new and old music, found some new favorites and found again the ones I've listened to years ago and then forgot.  And the thing I realized after countless hours of listening to music, is that:

Life is too short to listen to music you don't like.





1/01/2018

GIGS + THOUGHTS | MATALAPAINE - KELOJA IHMISSUHTEISTA JA ITSEVARMUUDESTA

IMG_0997 IMG_1020 IMG_1031 IMG_1025m
Viime vuoden puolella oli Tavastia ja Ibe ystävineen. Näihin ystäviin lukeutui myös Nummelasta lähtöisin oleva MELO, jonka EP Matalapaine näki päivänvalon vuoden 2018 ensimmäisenä päivänä. Allekirjoittaneen valokuvaus-identiteetillä oli vähän itsetunto-ongelmia pistää näytille liike-epäterävyyttä ja kohinaa sisältäviä kuvia, mutta näissä kyseisissä kuvissa olevan miehenalun sanat: "Hyvii flikkei, punk rock fuck a tarkennus." rohkaisi näiden julkaisuun. Kiitos

MELO'n setin aikana Tavastialla kelasin pienessä mielessäni sitä, että kuka tää jäbä on ja mistä tää on tullut. Matalapaine - julkaisulta löytyvät biisit, joita klubilla kuultiin, nimittäin osui ja upposi allekirjoittaneeseen hyvällä tavalla.

Jos jotain opin viime vuonna niin se oli kysymisen jalo taito. Sillä, että uskaltaa avata suunsa nimittäin saavuttaa aika paljon.

"Rakkaus sai mut ihan shokkiin""Ai ettäkö huudanko? En pyöräytä kyyneltäkään, sisältä kuollu jo, mut et sä sitä nää.", "Sä et halunnut mua kun mä olen alhaalla, muista ettet haluu mua enää ku mä oon laavaa." Muun muassa seuraavanlaisia laineja sisältävä Matalapaine, kertoo muun muassa ihmissuhteisiin ja itsevarmuuteen liittyvistä keloista, joita artisti on pyöritellyt levyä tehdessään. 

"Vaikka joku teksti saattaa kuulostaa katkeralta tai kyyniseltä niin se ei välttämättä oo 100% se mitä mä oikeesti oon. Se on vaa raakaa tunnetta mitä oon just sillä hetkellä tuntenut ku ollaan äänitetty." 
Tämän fiksun kelan MELO heitti mulle, Skorpionin kautta julkaistusta levystä puhuessaan. Viime aikoina oon puhunut monen musaa tekevän tyypin kanssa just tästä aiheesta. Suurimmalla osalla muusikoista biisit ja niiden ideat tulee omasta elämästä ja kokemuksista, mutta silti biisejä kuunnellessa ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä ihmisestä biisin esittäjästä. I can't stress this enough, kuinka tärkeetä on musiikin kuuntelijana ymmärtää tuo quotattu. 

Kaikki levyllä oleva matsku on 4eva ja Kuiva H - nimisten tuottajien, sekä MELO'n itsensä käsialaa. Fiitti-osastolta löytyy hämmentävän paljon mun viime aikaisissa postauksissa esiintynyt Versace Henrik biisillä "Tajuton", ja IBE "Kuolleita Kelloja" - biisissä. Alunperin koko julkaisulla ei pitänyt olla yhtään fiittaajaa, mutta ne syntyivät ihan kuin itsestään, Skorpionin kautta julkaiseva IBE'n ja itsenäinen Versace Henrikin ollessa niitä ihmisiä, jotka on jeesannut MELO'a musahommissa. Noi kaksi biisiä on kovia jo ihan ilman fiittejä, mutta niiden kanssa ne on kovempia, eli biiseihin sopivat vierailijat on todellakin kyseessä!

"Tää kuulostaa varmaa kliseelt mut tärkein juttu kaikes on se et ei välitä mitä muut kelaa siit mitä tekee." 

Matalapaine - EP kuulostaa todellakin siltä, että MELO ei oo kuunnellut muiden (negatiivisiä) mielipiteitä ja sen takia viisi biisiä sisältävä julkaisu onkin ihan törkeen hyvä! Mä arvostan kaikista eniten nuoria kavereita, jotka tekee just sitä mikä tuntuu niistä hyvältä. Soundcloudista lähtöisin olevissa räppäreissä, ja levylafka Skorpionissa on tulevaisuus.



Ja vielä menovinkkiä tälle perjantaille, nimittäin Matalapaineen EP-julkkarit Kutosella! Messissä MELO'n lisäksi Marble Gang ja Pajafella. (Ja  ehkä allekirjoittanut kameran kanssa, mutta minä en ole nähtävyys.)