THOUGHTS | FOGGY MORNING IN AUSTRIA + I HATE THE INTERNET

 

   

Itävalta-teemaisilla postauksilla jatketaan. Yksi aamu, majapaikkamme Linz, oli täynnä sumua. Mystisen kaunista, kun maisemat eivät avautuneetkaan kerralla, vaan niin kuin palapeli, askel askeleelta enemmän ja enemmän.

Minä olen juuri se ihminen, joka tunkee muutenkin täyteen matkalaukkuun lispainoksi kirjan tai pari. Lukeminen on aina ollut todella tärkeä ajanviettotapa (jostain syystä vierastan kutsua sitä harrastukseksi..). Tällä reissulla minulla oli mukana vuonna 2016 julkaistu Jarett Kobekin I Hate the Internet, josta on sanottu, että se on paras "huono" novelli, Kirjassa nimittäin on useita kohtia, joissa itse kirjailija kertoo romaaninsa olevan huono. Bad novel - aspekti tuo tähän kirjaan tietynlaista särmää, jonka takia tätä kirjaa lukee ehkä vähän rennommalla nutturalla.

Another throwback to Austria. One morning, there was this magically beautiful fog that surrounded the place we were staying at. There's something magical in fogs and mists, when you can't see everything in the horizon. Perfect for perspective. 

I'm that person who brings books everywhere they go. I've always loved reading, it's an easy way to pass time and get away from your thoughts for a while. But I've never thought reading as a hobby. At that particular trip, I had Jarett Kobek's I Hate the Internet to keep me company. It was rather interesting, to say at least. To read a book, which's writer wrote to the book that "this isn't a good novel". This was also my first touch to satire novels, so it was refreshing to say at least. I suggest that everyone, who has said the sentence "I hate the Internet" even once and enjoys reading lighthearted, funny books, pick this up! 

AUSTRIA | MEMORIES

 

Kolmisen vuotta sitten vietin mielekiintoisen viikon Itävallan Linzissä, mutta myös Salzburg, sekä maan pääkaupunki Wien tuli tutuiksi.  Reissu on jäänyt mieleeni monestakin syystä, mutta suurimman vaikutuksen teki kauneus. Ihan sama missä oli tai mihin suuntaan katsoi, näkökentässä oli jotain mielenkiintoista, uutta, jännittävää, yksinkertaisesti kaunista. 

Jo silloin pari vuotta sitten palatessani kyseiseltä matkalta, tein itselleni lupauksen: tänne minä palaan. Vielä sen paluun aika ei ole koittanut, mutta ehkä joku päivä. 

Three years ago, I spent a lovely week in Austria. I had the chance to see the views of three major cities, Linz, Salzburg and the capital Vienna. One of the biggest reasons, why I miss this particular trip so much, is that I felt alive there. Surrounded by that big city vibe & traffic, art museums and breathtakingly beautiful architecture. Everything felt more real.

Hopefully, I'll have a chance to go back to those views someday. 

PORTRAITS | NEW CITY WITH AN OLD FRIEND

Kuinkakohan monta kertaa täältä blogin puolelta löytyy maininta, että valokuvausjuttujen kautta olen uudelleentutustunut johonkin ihmiseen, jonka kanssa olen joskus vuosia sitten kohdannut jossain? Aika monesti. Kameralla on hassu tapa ainakin allekirjoittaneen kohdalla viedä tilanteisiin, joihin ei muuten tulisi eksyttyä ja tuoda elämään yllättäviä ja persoonia. Niin kuin vaikka Emilian, jonka kanssa ollaan joskus polvenkorkuisina käyty samalla ratsastuskoululla. 

Unenomaisia kuvia tainaomaiset näkyvät omaavalta Itävallan Linzissä sijaitsevalta kukkulalta, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista.

ENG: There's a countless number of posts in my blog, where I've written that I've got to known someone again after years of not knowing each other, and that's just because of photographing. Owning a camera has gotten me to so many unexpected places and situations, where I would've never went without, and with a camera I've made countless new friends. For example, Emilia, whom with I  used to go to the stables, when I was little.

Dreamy photos of Emilia in the magical views of Austria.  

PORTRAITS | THE MOST TALENTED GRAFFITI ARTIST I KNOW

Joskus tutustumiseen ei tarvita muuta kuin muutama kaunis sana. Esimerkiksi: "Hei sulla on tosi kiva tyyli, voinko mä ottaa pari kuvaa susta?" Melkein noilla sanoilla mä tutustuin ylläolevissa kuvissa olevaan elämää rakastavaan Beehen, joka kruunasi mun viimekuisen Itävallassa vietetyn ajan täysin.

Bee pyörittää Linzissä Mural Harbor - nimistä graffiti/taidekollektiiviä, joka oli kaikinpuolin erittäin vaikuttava. Toinen toistaan hienompia taideteoksia lahjakkailta ihmisiltä ympäri maailmaa. Kaikista siisteintä oli ehkä se, että pääsin tuolla reissulla itsekin testaamaan graffitin tekemistä seinään, johon kaikki kyseisessä paikassa vierailevat pääsivät jättämään oman puumerkkinsä. 

ENG: Sometimes: "Hey, you look nice, can I take a few photos of you?" is enough for getting to know a new person. I used almost those words when I got to know lively Bee, which made my trip to Austria so much better.

Bee works at graffiti/art - collective called Mural Harbor, which was pretty much impressive. Full of amazing artwork from gifted people all over the world. The coolest thing was that I got a change to do my own graffiti to a wall, where everyone who visits can tag something. 

THOUGHTS | ZENMÄISTÄ TYYNEYTTÄ, VAAN MISSÄ?

Ei elämäst jää pysyvii arpii keneenkää,
mut lopuks se on vaa ohimenevää.

Salzburgin kadut ovat sokkeloisia ja minä puolihuolimaton, kun kävelen vahingossa ympyrää. Historiallinen linna, Festung Hohensalzburg ja paniikkia matkalla sinne jossain hissintapaisessa. Maisemia, joiden edessä sielu vähän niin kuin lepää. Eräänlaista tyyneyttä, mutta ei kuitenkaan sellaista zenmäistä jota koin kerran ystäväni terassilla katsellessani maisemaa hänen etupihalleen. (A/N: Oikeesti, niin hieno piha!) Se oli itseasiassa se ilta, kun musta tuli ylioppinut. Mä en löytänyt Salzburgista kauneutta, mutta kirkkoja oli ihan kiitettävästi.

 ENG: The streets of Salzburg are a maze and I'm slipshod as I walk from A to B back to A as a circle. Historially important caste, Festung Hohensalzburg, compressed as panic in the kind-of-an-elevator. A view that almost made me cry. Some kind of a serenity, but not that kind, which I once felt while watching the view of my friend's frontyard.

THOUGHTS | LINZ, AT

Päivän matkustamisen jälkeen istun junassa matkalla Wienistä Linziin. Silmät painuu väsymyksestä väkisin kiinni ja olen päästä varpaisiin onnellinen, sekä rauhallinen. Sinä olet se ensimmäinen ja ainoa kenelle haluan kertoa asiasta. Ja jo ennen kuin ehdin lähettää sinulle yhtäkään viestiä, tiedän että olet ylpeä minusta ja onnellinen puolestani. Siitä, että otin ja lähdin. Pää selväksi. 

Jotain oikeaa ja ei-turistiräpsyä tulossa, kunhan asetun paikalleni johonkin, edes hetkeksi. 

ENG: After a day full of travelling, I sit in a train going from Wien to Linz. I'm too tired to keep my eyes open and I'm happy from head to toes. You are the first and only person who I want to tell about this. And I know that you're proud of me and happy for me, before I even get to send you anything. Sometimes you just need to go to get your head straight.