suljen silmäni
hetkellisesti olen jossain muualla
syvällä biisin sanoissa
hukuttautuneena hengitystäni
rytmittävään tempoon
olen poissa vain ollakseni enemmän läsnä
en ehkä kyseenalaistaisi, tiedän sen olevan typerää
mutta
mitä jos sulkiessani silmäni vaivun ikuiseen transsiin
kehoni pysähtyy
en enää muistakaan soittaa tai kertoa tarinaa
mitä jos
ehkä pelkoni on turha
muusikkona soittaisin transsissakin.
luotan musiikkiin
siihen, miten se vie mukanaan,
sulkee kehtoonsa
miten se saapuu selkäytimestä asti
jättää joskus sanattomaksi, toisinaan avaa kaikki
radiokanavat.
// Mä muistan vieläkin noiden kuvien ottohetket. Jo siinä musiikin ja iloisten ihmisten ympäröimänä tiesin, että näihin otoksiin tulee jotain muuta tekstiä, kuin: "Kävin kattomassa keikan X, heippa". Kaikista jännin ja mielenkiintoisin piirre allekirjoittaneessa on ehdottomasti tää, kuinka musiikki inspiroi mua mitä erinäisimmillä tavoilla.
Kyseinen teksti on ihanaa Illicit hiraeth - blogia pitävän Anun käsialaa. Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, kun omalta näppäimistöltä ei tule yhtään lausetta, joka ei aiheuttaisi myötähäpeää. Onneksi tällaisina hetkinä löytyy Anun kaltaisia huippytyyppejä, jotka pystyvät jeesimään eteenpäin.
Jos haluat lukea tajunnanräjäyttävän hyviä ja tunteita herättäviä tekstejä niin suuntaa tiesi Anun blogiin! Et tule pettyymän.
