Iltateet väärässä kurkussa, kun ollaan kaikki niin ittemme näköisiä tässä kuvassa. |
"Mitä se oikein säätää?" |
Mä oon maannut lattialla ja miettinyt, että mitä mä teen. Mä oon maannut toisella lattialla ja ahdistunut omasta pienuudestani. Lattian lisäksi olen maannut myös sängyllä ja sanonut ääneen, että mä lähden. En mä lähtenyt. Mä jäin, koska mua tsempattiin. Tai pikemminkin sanottiin, että älä luovuta vielä. Ja se riitti. (Kiitos, sinä). Kun asiat ei mee niin kuin pitäisi on ihan tajuttoman hyvä, että on ihmisiä, jotka jaksaa olla ja potkia eteenpäin, kun aika on kypsä. En edes tiedä mitä voisin sanoa näistä kuvissa olevista tyypeistä, muuta kuin, että kultaa.
Voitte vain arvata mitä käy kun on huone täynnä muusikoita ja soittimia? Jep. Mä oon viime päivinä saanut nauttia niin taidokkaasta soitosta, että se todellakin on tän tinnituksen arvoista, kun korvatulpat olivat aina hukassa niin kuin myös mun puhelin, avaimet, ponnarit ja elämänilo.
Meidän mentorien joukko vahvistui muutamana päivänä, kun Niko tuli morjenstamaan. Anssi Kelan Puistossa ja 1972, sekä Eppu Normaalin Tahroja Paperilla ja sitten yhtäkkiä äijät vaihtoikin Dingon Levottomaan Tuhkimoon.
"Toivot, että joku huomaisi sinutkin.
Pöydässäsi ei oo yhtään ystävää."
Ja mä en oo ikinä alkanut itkemään niin nopeasti kuin silloin. Jätkät vaan jatko soittamista ja mä itkemistä. Ne oli onnenkyyneliä, enkä edes siinä hetkessä tajunnut hävetä sitä, että niin moni oli todistamassa sitä hetkeä. Se kuulemma kertoo musta paljon ja hyvää, kun musiikki saa mut tuntemaan niin syvästi. Voi että.
Vau, videolla on loistavaa soittamista! Hyvä te!
ReplyDeleteJep, noi jätkät kyllä osaa hommansa!
DeleteOon samaa mieltä edellisen kanssa, että soititte tossa videolla hyvin! Hauskat noi kuvatekstit :D
ReplyDeleteThäänks, noi äijät kyllä vetää hyvin!
Deleteno voihan, nyt jäi Anssi Kela pyöriin päähän.. :-D osaispa itekin soittaa yhtä hyvin!
ReplyDelete