GIGS | KESÄN EKAT FESTARIT

Mun festarikesä alkoi viime viikonloppuna Kajaanissa jo viidettä kertaa järjestetyiltä Kainuun Musiikkijuhlilta. Olin itse asiassa kerran aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa ja jo silloin tapahtuma jäi hyvällä tavalla mieleen. Vaikka festivaali onkin esimerkiksi samana viikonloppuna järjestettävään Ruisrockiin ja muihin Suomen suurimpiin festivaaleihin verrattuna pieni, sinne on vuodesta toiseen saatu koottua Suomen huikeiimpia artisteja. 

Voitteko uskoa, että kaikki nämä kuvat on otettu kiinteällä 50mm - objektiivilla? Pari kuukautta on tullut kuvattua enimmäkseen Tamronin 10-24 - laajakulmalla, joka on ihan näppärä oikeanlaisissa tilanteissa. Laajikseen verrattuna 50 millisen terävyys yllätti positiivisesti. 

Perjantaina lavalla positiivisuutta festarikansaan valoi kuvissa olevat Rukallakin keväällä esiintyneet Gasellit, Ellinoora, sekä Laura Voutilainen. Näiden lisäksi perjantai-illan hämärtyessä pääsin kuuntelemaan myös Arttu Wiskaria, sekä ainakin omasta mielestäni Suomen parhaimman lavakarisman omaavaa Olavi Uusivirtaa, joista kuvia myöhemmin. 

Ollaan aikalailla heinäkuun puolivälissä ja silti mun kesäsuunnitelmat on vieläkin auki. Olisi kiva käydä toisillakin festareilla, mutta vaihtoehtoja on niin monia, että valinnan vaikeushan tässä meinaa iskeä. 

Minkälaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Oletko menossa johonkin festareille? 

GIGS | NELJÄ GASELLIA JA KAKSI VALOKUVAAJAA ON YHTÄ KUIN TILANPUUTE / SPRING BREAK 2018

Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin, viime viikolla Rukan rinteet ja yöelämän täytti, tietynlaisen kevään kohokohta - leiman saanut Spring Break. Perjantaina todistin, kuinka hyvät bileet Töölön Ketterä saa halutessaan aikaan ja lauantaina puolestaan olin yhtä hymyä Gaselleiden takia.

Allekirjoittaneen musainnostuksesta sen verran, että ensimmäinen kosketus suomi räpin maailmaan oli juurikin Gaselleiden kautta. Ja kun muutama vuosi sitten tajusin omistavani elämänsä kunnossa olevan vinyylisoittimen niin pitihän sitä sitten ostaa niitä vinyylejäkin kaapissa olevien vanhemmilta peruja olevien klassikoiden jatkoksi. Ensimmäinen vinska joka tuli ostettua, oli mikäpä muukaan kuin Gasellien vuonna 2012 julkaistu Kiittämätön, jonka kansitaide on kaikessa minimalistisuudessaan ja raffiudessaan erittäin kaunis.

Minimalisoin otsikkoa hieman, mutta oikeastihan viime lauantaina osan illasta tilanne oli kuvatun kaltainen: lavalla oli neljän Gasellin lisäksi allekirjoittanut sekä toinen valokuvaaja, yksi videokuvaaja ja aikaisemmin päivällä oman keikkansa heittänyt Karri Koira, sekä Ruudolf. Kyllä siinä vähän tuli sellainen jähmettyminen ja jäätyminen, että mihinkäs tässä voi seuraavaksi oikein liikahtaa ettei vaan vahingossa:

1. ole kenenkään tiellä
2. törmää kehenkään
3. sotkeudu omiin jalkoihin, kun koittaa katsoa liian tiiviisti muiden liikkeitä ja ajoittaa omat niiden mukaan. 

Kaikesta kuitenkin selvittiin ja hyvällä fiiliksellä!