GIGS | MEMORIES FROM THE PAST

"We take photos as a return ticket to a moment otherwise gone", Pinterestiä selatessa tuli kyseinen ajatuslauselma vastaan. Siitä inspiroituneena aloin käymään läpi viimeisen parin vuoden aikana ottamiani kuvia eri tapahtumista. Pakko todeta, että yllätyin siitä kuinka paljon löysin sellaisia kuvia, joita en ole aikaisemmin julkaissut blogin puolella tai hieman aktiivisemmin päivittyvässä Instagramissa. 

Ylläolevista kuvista Tippa, kuvattuna viime vuoden Seinäjoki Hiphop Festivalissa, sekä Matka Maailman Ympäri, kuvattuna Lost in Music - tapahtumassa vuonna 2018. 

"We take photos as a return ticket to a moment otherwise gone", I saw that quote on Pinterest this morning. It inspired me to look through photos I've taken in the past couple of years. Can't believe that I didn't post these photos, when they were fresh. But better later than never, huh? 

I can't even begin to tell you how much I miss concerts and events, where you meet nice&interesting people, and most importantly; feel completely relaxed and free from all the stress, almost like outside world stopped existing for awhile. 

LOST IN MUSIC | MELANCHOLICALLY BEAUTIFUL TUNES FROM NEØV

Toinen Lost in Musicin kiinnostavimmista bändeistä oli kuopiolaislähtöinen indie-bändi Neøv. Suloisen pehmeitä, kuin unenomaisia soundeja yhdisteltynä säröisiin kitarasointuihin. Tässä bändissä on ehdottomasti samanlainen dreamy - soundi, kuin esimerkiksi brittiläisellä The xx - yhtyeellä. 

Mistä tietää, että on ollut hyvä keikka? Siitä, kun kuvien ottamisen välissä pitää pyyhkiä silmiä nähdäkseen minkälaisia ruutuja on ottanut. Neøv kuulostaa, näyttää ja tuntuu paremmalta kuin hyvältä intiimillä keikkapaikalla.

Hetki sitten kyseinen bändi julkaisi sinkun muodossa esimakua helmikuussa julkaistavasta kolmannesta Volant - albumista. Melankolisen kaunis Person I Used To Be jatkaa tyylillisesti samalla linjalla, kuin aikaisempien albumien biisit, koska miksi lähteä muuttamaan hommaa joka toimii?

Volant - albumin jälkeen Neøv lähtee kiertämään Suomea, Tsekkejä ja Saksaa. Allekirjoittanut on jo pitkään halunnut käydä Saksassa katsomassa jotain keikkaa, joten tässä saattaisi olla oiva tilaisuus. Ja kumpikin, sekä München, että Berliini on kuulemani mukaan todella kauniita keväisin.

ENG: An indie band Neøv, hailing from a town in middle of Finland called Kuopio, amazed me in Lost in Music a while back. Soft and dreamy sounds mixed with distorted guitars. Something in the sound reminds me a lot of British indie band The xx's sound. 

How do I know that the gig was good? The fact that, I had to wipe away tears from time to time, to see how my pics turned out. Yeah, I cry awfully lot at gigs, because beautiful music is key to my heart. Neøv works best at a small intense venue, where isn't any fences or long distance between an artist and listeners. 

A while back they released a new single from their upcoming third Volant - album, which comes out in February. Melancholically beautiful Person I Used To Be continues the same style than their older albums. Because why change something that works out perfectly? 

Neøv heads on tour in Finland, Czech Republic and Germany after Volant's release. The person writing this has thought about going to see some concert in Germany for a while now, so Neøv's tour could be it. And as far as I've heard, both München and Berlin are really beautiful and full of things to do in spring. Let's see that do I make it somewhere else than Finland when spring comes. 

LOST IN MUSIC | FRIDAY NIGHT SNAPSHOTS

Uusien ja tuntemattomien bändien lisäksi Lost in Musicista löytyi myös muutamia entuudestaan tuttuja artisteja. Kuten hetki ennen showcase - festivaalia ensimmäisen albuminsa FREDA4EVA'n julkaissut Melo, toinen Skorpionin rosteriin kuuluva nuori lahjakkuus: Ibe.

Tietenkään unohtamatta yhtä Suomen musiikkiskenen mielenkiintoisimmista nimistä: Versace Henrik, tai nykyään vissiin ihan vain Henrik!, joka teki rajun tyylinmuutoksen räpistä punkkiin ja julkaisi erittäin mielenkiintoisen ja kokeellisen Vanha Testamentti - albumin tänä syksynä.

Se into ja tekemisen palo, mikä näistä nuorista kavereista heijastuu siellä lavalla ja sen ulkopuolella on erittäin inspiroivaa katseltavaa. Halutaan jättää jälki, luoda jotain omaa unohtamatta sitä, että ei tää elämä oo niin kuolemanvakavaa.

Allekirjoittaneen ja mustavalkoisten keikkakuvien suhde on edelleenkin vähän kompleksi, mutta näistä kuvista ja näiden sävyistä mä tykkään ihan hirmuisesti! Ja pakko se on myöntää, että joskus kuvat toimii niin paljon paremmin mustavalkoisina, kuin värillisinä.

Jos joku näistä tässä postauksessa mainituista artisteista kiinnostaa nähdä livenä, niin siihen on oiva tilaisuus esimerkiksi Tampereen Yo-talolla 1.12 Klangin ja Blockfestin järjestämässä tapahtumassa (K18).

LOST IN MUSIC | SINISIÄ VALOJA JA MIELENKIINTOISIA UUTUUKSIA

Yksi viime syksyn mieleenpainuvin tapahtuma oli Tampereella järjestettävä showcase-festivaali Lost in Music. Mulla oli kunnia olla kuvaamassa kyseistä festaria tänäkin vuonna. Neljään päivään mahtui monta upeaa keikkaa ja ihmistä, sekä hyviä keskusteluja ja uusia oivalluksia. Iso kiitos Nem Agencyn ja Tiketin huipputyypeille, joiden kanssa viikonloppu sujui kuin unelma.

NIILA

 
Viime vuonna Lost in Musicissa esiintyi Perttu, jonka keikalla kuulin Green Light biisin ekoja kertoja. Saksassa musiikkia tekevällä Niilalla on todella kiehtova ääni ja tarttuvia pop-biisejä, jotka toimii todella hyvin myös akustisena. Voin sanoa, että Lost in Music avattiin mimimalisesti, mutta silti todella tyylikkäästi: vain mies ja kitara.


LAC BELOT

Olisin varmasti nukkunut onneni ohi, jos eräs ystäväni ei olisi vinkannut syyskuussa ABRACADABRA! - debyyttialbuminsa julkaisseesta Lac Belotista. Mahtipontinen ja melankolinen. Ne olivat ensimmäiset sanat, jotka tuosta albumista tulivat mieleen. Ne olivat myös ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleen Lac Belotin keikalla. Viulu, piano ja saksofoni luo erittäin harmonisen yhdistelmän ja tunnelman, joka sai allekirjoittaneen pyyhkimään muutamia kyyneliä silmäkulmasta keikan aikana.

Lac Belot ei ole kerennyt tekemään kovin montaa keikkaa, mutta jokaisella soittajalla on kokemusta, joka näkyy ja kuuluu. Esikoisalbumi on ollut työn alla melkein kolme vuotta, ja kun lopputulosta kuuntelee tekemiseen käytetyn ajan kyllä huomaa. Jokainen pieni yksityiskohta on juuri täydellisellä paikalla.

Suosittelen Lac Belotin ABRACADABRA! - teokseen tutustumista hiljaisessa ympäristössä, kaikessa rauhassa teekupin kanssa.

TERRI

 
24-vuotiaan elektropoppia tekevän Terrin raikkaan leikkisä soundi oli parhaimmilaan keikkapaikkana toimineessa intiimissä Dog's Homessa. Keikan jälkeen ei oikein voinut olla hymyilemättä, etenkin kun viimeisenä biisinä esitetty "Muurame" sai miettimään huolettomia kesäpäiviä hyvien ystävien kanssa.

COLOR DOLOR

Tänä syksynä tuoreimman albuminsa "Love" julkaissut Color Dolor oli yksi bändeistä, josta en tiennyt yhtään mitään ennen keikkaa. Päätös käydä katsomassa kyseinen keikka oli hetken päähän pisto, koska bändin nimi kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Joten vaikka mitään ennakko-odotuksia ei ollutkaan, Color Dolor yllätti ne heittämällä. Yhtyeen laulajan, Stina Koistisen upea ääni sai kylmiä väreitä menemään pitkin selkärankaa useampaan otteeseen.

GHOST WORLD 

Kitaravoittoista ja unenomaisen kaunista musiikkia tekevä vaihtoehtorock-bändi Ghost World oli toinen bändi joka ilahdutti ja yllätti allekirjoittaneen. Bändin laulajan, Liisan ääni yhdistettynä kitaroiden luomaan äänimaailmaan luo lähes täydellisen kokonaisuuden.

THOUGHTS | MUUSIKKONA SOITTAISIN TRANSSISSAKIN

suljen silmäni
hetkellisesti olen jossain muualla
syvällä biisin sanoissa
hukuttautuneena hengitystäni
rytmittävään tempoon
olen poissa vain ollakseni enemmän läsnä

en ehkä kyseenalaistaisi, tiedän sen olevan typerää
mutta
mitä jos sulkiessani silmäni vaivun ikuiseen transsiin
kehoni pysähtyy
en enää muistakaan soittaa tai kertoa tarinaa
mitä jos
ehkä pelkoni on turha
muusikkona soittaisin transsissakin.

luotan musiikkiin
siihen, miten se vie mukanaan,
sulkee kehtoonsa
miten se saapuu selkäytimestä asti
jättää joskus sanattomaksi, toisinaan avaa kaikki
                                            radiokanavat.



// Mä muistan vieläkin noiden kuvien ottohetket. Jo siinä musiikin ja iloisten ihmisten ympäröimänä tiesin, että näihin otoksiin tulee jotain muuta tekstiä, kuin: "Kävin kattomassa keikan X, heippa". Kaikista jännin ja mielenkiintoisin piirre allekirjoittaneessa on ehdottomasti tää, kuinka musiikki inspiroi mua mitä erinäisimmillä tavoilla. 

Kyseinen teksti on ihanaa Illicit hiraeth - blogia pitävän Anun käsialaa. Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, kun omalta näppäimistöltä ei tule yhtään lausetta, joka ei aiheuttaisi myötähäpeää. Onneksi tällaisina hetkinä löytyy Anun kaltaisia huippytyyppejä, jotka pystyvät jeesimään eteenpäin.

Jos haluat lukea tajunnanräjäyttävän hyviä ja tunteita herättäviä tekstejä niin suuntaa tiesi Anun blogiin! Et tule pettyymän.

LOST IN MUSIC // MIKÄ ON ARTTU LINDEMANIN FIILIS PIENESTÄ YLEISÖSTÄ?

Näin alkuun haluan kiittää jokaista, joka teki Lost in Musicista niin upean kuin se oli. Hyvien keikkojen lisäksi tämä kyseinen showcase - tapahtuma on erittäin hyvä paikka verkostoitumiseen musiikin parissa toimivien ihmisten kanssa.

Mä olen vieläkin vähän sanaton kaikista niistä keskusteluista, joita ehdin viikonlopun aikana kuvaamisen lomassa käymään. Erityispaljon kiitoksia ansaitsee Arttu Lindeman & Jaakko Parkkali, sekä NEM Agency ♥.

 ALEKSANTERI HAKANIEMI
Hirvenmetsästäjät.. Eikun siis ihan vain Aleksanteri Hakaniemi bändeineen. Lost in Musicissa esiintyi myös artisti-duo nimeltä Kauriinmetästäjät, joiden nimestä tämä kyseinen hirvenmetsästäjät - läppä sai alkunsa. Jostain kumman syystä kävin katsomassa Aleksanteri Hakaniemeä kaksi kertaa oman Lost in Music - viikonlopun aikana. Ja pakko sanoa, että en kadu yhtään. Tässä suomalaisessa artistissa on sitä jotain. Ja se jotain, ei ole nuo ihanat oranssin väriset kiharat. (Vaikka ne aika täydelliset ovatkin!).

Ehkä Hakaniemi osuu allekirjoittaneeseen yhtä hyvin kuin nenä päähän sen takia, että hänen musiikkinsa on juuri sellaista mitä Suomen musiikkimarkkinoille on jo hetki kaivattu.


WEDDING CRASHERS

Wedding Crashers

oli se ensimmäinen bändi, jota menin katsomaan Lost in Musicin ensimmäisenä päivänä. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta vaikka ne olisivatkin olleet niin tämä bändi ylitti ne kirkkaasti. Eikä vain sen takia, että bändi jakoi ilmaista olutta keikallansa sen kunniaksi, että 5.10. oli se päivä jolloin heidän esikois-EP'nsä "Side B", julkaistiin.

Keikan aikana nähtiin myös ilmapalloja muotoileva taiteilija, sekä miljoona saippuakuplaa. Näiden keikalle mä menen ehdottomasti uudestaan, jos joka keikka on tämän kaltainen!

ONE DESIRE

One Desire oli bändi, josta en tiennyt yhtikäs mitään heidän keikalle päätyessäni. Olin toki kuullut muutaman biisin ohimennen, mutta siihen se sitten jäikin. Sturm und Drangista tuttu solisti André Linman teki muhun vaikutuksen, jo ennen kuin tajusin, että mistä herra oli niin tutun kuuloinen.

SATELLITE STORIES
Satellite Stories on se bändi, jota olen rakastanut koko pienen ikäni. Oululaislähtöinen englanninkielistä indie poppia soittava kokoonpano omaa vahvan ulkomaalaisen fanipohjan, jota nähtiin myös Tampereen Klubilla perjantain myöhäis-illassa. Allekirjoittanut oli niin fiiliksissä koko keikan ajan jo ihan siitä, kuinka ihanasti solistina toimiva Esa Mankinen otti kameran huomioon lavalla seikkaillessaan.

Ennen Campfire'n kertsiä kuulunut huuto: "Pomppikaa niin, että tää klubi menee kerroksen alemmas!" Jäi mun mieleen ihan siitä, että tuntui kyllä siltä, että tää menee alas.


ARTTU LINDEMAN

Mä selvisin ja haluun et sä koitat peräs.

Niin kuin Aleksanteri Hakaniemen, kävin katsomassa myös Arttu Lindemanin kahteen otteeseen. Perjantai-lauantai välisen yön keikka oli K18. Olisin olettanut, että jengi olisi ollut enemmän messissä ja tanssinut, mutta toisaalta kello oli jo yksi yöllä ja bändejä oli siihen mennessä ollut ainakin miljoona.

Lauantain ikärajattomalla keikalla porukkaa sen sijaan oli enemmän kuin edellisellä keikalla. Arttu Lindemanin ja Jaakko Parkkalin meininki oli niin kovaa ja nopeaa, että valokuvaaja-paralla oli vähän vaikeuksia pysyä perässä kameransa kanssa.

Kummatkin keikat katsoneena minua eniten mietitytti se, kuinka erilaisia juttuja kaksikon välispiikeissä kuuluu sallituilla ja ei-sallituilla keikoilla. Totta kai kysyin asiaa, kun tilaisuus siihen oli. Parkkalin mukaan se tulee ihan luonnostaan, eikä tarvitse miettiä etukäteen tai filtteröidä omia juttujaan, kun onhan se nyt eri fiilis yöllä verrattuna päivään.

 Arttu Lindemanin silmistä paistoi into ja palo tekemiseen keikan jälkeen, kun sain kunnian vaihtaa muutaman sanan hänen ja Jaakko Parkkalin kanssa. Olin varmaan aika näky siinä tilanteessa kädet täristen ja muutenkin itseni pieneksi tuntien. Lindemania ja omaa suttuista käsialaani lainatakseni: "Keikoilla on hyvä fiilis, vaikka siellä ei ois ketään. Ihan sama onko keikalla sata tai kymmenen, oon kiitollinen niille jotka on tullut."

Lost in Musicin lauantai-aamun keikkaa juuri ensimmäisen Offline - levynsä julkaissut nuori miehenalku kommentoi sanomalla, että: "Oli aivan supersiistiä päästä tänne ja oli tosi intiimi tunnelma keikoilla." Allekirjoittaneeseen Lindeman teki vaikutuksen sillä, että hän tekee ja keskittyy puhtaasti siihen omaan juttuunsa, eikä välitä muiden mielipiteistä. Tästä hyvä esimerkki on se, että K18 keikan aikana yleisöstä kuului painokelvoton voimasanoilla varustettu huuto, johon Arttu reagoi pyytämällä huutajaa toistamaan asian. Toistoa ei kuulunut, ja show jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ehkä näemme Arttu Lindemanin myös ensi vuonna Lost in Musicissa?

LOST IN MUSIC 2017 - PART ONE

A/N: Artistit ja ne jotka tunnistavat itsensä tästä tekstistä! Ylälaidasta löytyy yhteydenottolomake, mitä kautta voi kysellä lisää kuvia itsestään/edustettavastaan.

Lost in Music on erään metallibändin laulajaa lainaten - Suomen metallipääkaupungissa, eli ihan vain Tampereella järjestettävä showcase-festivaali. Kolmeen päivään mahtuu 80 keikkaa ympäri kaupunkia olevissa paikoissa. Loistavan musiikin lisäksi festivaalin aikana pääsee siis kätevästi tutustumaan kaupungin keskustaan. Ja allekirjoittaneen suuntavaiston ollessa kyseessä - myös eksymään kerran jos toisenkin.

Omaan kolmeen päivään mahtui kaksikymmentä eri keikkaa, yksi hajonnut kamera sekä muistikortti ja reilu tuhat kuvaa niin omalla, kuin laina-kameralla. Mun ensimmäinen Lost in Music - kokemus oli kaikkea mitä vaan pystyin toivomaan  ja vielä enemmän.

Lost in Music is a showcase festival in Tampere, Finland. Three days, 80 different gigs around the city. So you can explore the city centre whilst you see amazing gigs.

My three days consisted of 20 different gigs, one broken camera plus memory card and about thousand photos in my own and the camera I borrowed. My first Lost in Music - experience was everything I could hope for and even more. 

IDA PAUL & KALLE LINDROTH 

Kitaravoittoista pop-musiikkia soittava duo Ida Paul & Kalle Lindroth oli yksi niistä must see - bändeistä itselleni. Biisit ovat jo Spotifystä - kuunneltuna todella mukaansa tempaavia ja ajatuksia herättäviä, joten ne olivat sitä potenssiin sata livenäkin. Mun pieni sydän suli näiden kahden lavakemialle, eikä niiltä kuuluisilta kyyneliltäkään vältytty Kun tää loppuu - biisin aikana.

Ida Paul & Kalle Lindroth is a finnish based duo, which performs pop music based to guitars in Finnish. This was one of the bands in my must see - list. The songs are really catchy and atleast I start to think about everything even when I only listen them from Spotify, so as you can guess that they were catchy live as well. My little heart melted to this duo's charisma, and tears weren't avoided when they performed a song called Kun tää loppuu.

IISA / VESTA

Indiemäistä poppia tekevä Iisa ja folk-vivahteista poppia esittävä Vesta veivät allekirjoittaneen sydämen ihan kokonaan. Miten näihin kahteen naiseen voikaan mahtua niin paljon positiivista energiaa ja rakkautta, jota he välittivät yleisöön niin, että se tuntui ihan kunnolla. Kumpikin veti Pakkahuoneen Klubin täyteen silminnähden onnellisia ja mukana laulavia, sekä tanssivia ihmisiä perjantain alku-illasta.

Iisa, who does indie pop and Vesta who performs folkish pop stole my heart completely. In both of their gigs all I could think and write to my notes was HOW these two can be so full of positive energy and love, which they passed on to the crowd. In a friday's early evening the venue, Klubi in Pakkahuone, was full packed with happy people  who sang along and danced.

PERTTU

Berliinissä nykyään tukikohtaansa pitävää DJ, Perttu, veti todella hyvän setin Lost in Musicin ensimmäisenä päivänä laitteisto-ongelmista huolimatta. Perttu oli yksi niistä artisteista, joiden keikalle olisin toivonut tuplasti enemmän porukkaa fiilistelemään musiikkia, jolla Suomea viedään maailmalle.

Berlin based Finnish DJ, Perttu had a R E A L L Y  good set in Lost in Music's first day, even though there were some problems with the gear. Perttu was one of the artists to whom's gig I would've loved to see much more people to feel the music, which takes Finland and Finnish music to the world.

KUUMAA

Näyttävästi Suomen musiikkiskeneen viime keväänä saapunut KUUMAA - bändi oli nimensä mukaisesti kuuma&kuumaa. Mun mielessä on enemmän tai vähemmän pyörinyt torstaista asti, että mistäköhän bändin nimi on oikein saanut alkunsa. Suomeen on lyhyen ajan sisällä syntynyt muutamia hyviä suomenkielistä musiikkia tekevää bändiä ja artistia, jotka on saaneet allekirjoittaneen pitkän tauon jälkeen kuuntelemaan suomalaista musiikkia. Tarvittaneeko edes sanoa, että KUUMAA - on yks niistä.

Keikasta sanon sen verran, että jokaisen kynnelle kykenevän pitäisi käydä tsekkaamassa näiltä ainakin yksi keikka! Soittotaitoa näiltä kavereilta löytyy sen verran, että kaikkea nähnyt ja kuullut valokuvaaja pyyhki kyyneliä silmäkulmista samaan aikaan, kun koitti taltioida ruutuja.. Jep, mä oon yks niistä jotka reagoi hyvään musaan&onneen itkemällä..

KUUMAA had a very impressive way to come to Finland's music scene last spring. Their band name is a finnish word which means hot, and oh well, they were hot as well as their music was. More or less I've been thinking about where and why they're called KUUMAA and hopefully someday someone tells the story behind that name. A lot of great Finnish bands have been created in a short period of time and they have got me to listen to finnish music again. Needless to say that KUUMAA is one of them.

I have nothing else to say about their gig, but that everyone should go and see them even just once! All four of them have so much talent that it got this little photographer crying. And I can tell that taking photos and crying isn't the best combination. Yeah, I'm one of them who reacts to good music and happiness with tears.

Valokuvaamisen kannalta mua ihan minimaalisesti häiritsi keikkapaikan erittäin pimeä valaistus. Minimaalisesti sen takia, että se on niitä asioita, joihin en voi itse vaikuttaa, niin en antanut sen vaivata päätäni liikaa vaan hyväksyin asian ja koitin ottaa mahdollisimman hyviä kuvia niissä olosuhteissa mitkä oli annettu. To a photographer, the venue's really dark lightning was a bit of a problem, but I didn't let it get to my head. Because it's something I can't change so I as well could just focus on to trying to get the best photos I can in a given situations.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, palaillaan keskiviikkona toisen setin kera!

To these photos and feelings, I'll be back in Wednesday with another set of photos from Lost in Music!