Valokuvaajana olen tottunut olemaan kameran takana enemmän kuin edessä. Ja jos ihan totta puhutaan niin kameran niin sanotulla väärällä puolella oleminen ahdistaa, koska en ole tottunut siihen. Osaan neuvoa muita asentojen ja ilmeiden suhteen, mutta jostain syystä siinä tilanteessa kun itse pitäisi olla kameran edessä rentona ja samaan aikaan edustavana - tulee täydellinen jäätyminen.
Harjoituksen puutteen lisäksi ehkä isoin "ongelma" siinä, minkä takia kuvattana oleminen ei luonnistu on se, että en ole sataprosenttisen sinut itseni kanssa. Totta kai ne omat huonot puolet näkee peilistäkin, mutta ainakin omalla kohdalla tuntuu siltä, että valokuvissa ne oikein korostuvat.
Monissa asioissa ja moneen kertaan kantapään kautta opittu: jännittämisestä/pelosta/ahdistuksesta pääsee eroon vain säännöllisesti itseään haastamalla ja altistamalla niihin tilanteisiin, jotka aiheuttavat edellä kuvattuja tunteita.
Niinpä ensi vuoden projekti itseltä itselleni voisikin olla kuvattavana olemisen opettelu.
En varmaan ole ainoa tämän ongelman kanssa painiva?
ENG: As a photographer I've got used to being in the behind of a camera more than in front of it. And if I'm being completely honest, being in front of a camera causes me anxiety, because I'm not used to it. I know how to advice others how to be and look, but somehow when I have to be photographed fully relaxed and somehow elegant - I froze completely.
And the biggest "problem" isn't having practically zero experience in being photographed. It's that I'm not hundred percent happy with how I look. Of course you can see your bad features from a mirror, but at least for me it feels like they are more visible in photographs.
As I've learned before that getting rid of nervousness/fear/anxiety happens only when you put yourself out there and challenge yourself to do those things that causes those feelings.
So my next year's project from me to myself could be that I learn how to be photographed.
I'm probably not the only one dealing with this problem?
No moikka :) luin tän postauksen ja voin sanoa että olen myös käynyt samoja asioita lävitse. Opiskelin kolme vuotta valokuvausta, joten olin väkisin luokkakaveriden mallina. Mutta parhaiten viihdyin kameran toisella puolella. Ei saisi ottaa liian vakavasti! Pitää voida rentoutua :)
ReplyDeleteFinnlandsnorsk
Katri, oot niin oikeessa tuossa, että ei pitäisi ottaa vakavasti! Kuviahan ne vaan loppujen lopuksi on :)
ReplyDeleteI am like you I don't like pictures nearly as much as I like taking them.
ReplyDelete